Viime viikolla pyörittelin mielessä jos jonkinmoisia kakkuideoita äitienpäivää silmällä pitäen. Suunnitelma toisensa jälkeen karahti kumminkin karille, kun lähikauppamme (isohkon automarketin!) hyllyt kumisivat tyhjyyttään kriittisten tuotteiden osalta: ei ollut vaniljarahkaa, ei vaahtoutuvaa suklaakermaa, ei marenkeja eikä tuoreita mansikoita, noin muutaman esimerkin mainitakseni. Voi pyhä sylvi sentään! Sisuuntuneena päätin lopulta lähteä ihan eri linjoille ja koeajaa vihdoin ja viimein donitsipellin, joka oli kiltisti odotellut kaapin perukoilla jo maaliskuusta lähtien. Uunissa paistetut donitsit eivät ehkä ole äitienpäivätarjottavia sieltä perinteisimmästä päästä, mutta ihan hyvältä ne maistuivat kahvin kanssa ja sainpahan taas viivattua testilistalta yhden asian yli. : )

Banaanidonitsien ohjeen löysin Maku-lehden sivuilta. Reseptin mukaan taikinan pitäisi riittää kahteen pellilliseen eli yhteensä kahteentoista donitsiin, mutta minä sain siitä aikaiseksi vain kahdeksan rinkulaa; toisaalta ihan hyvä niin, koska syöjiäkään ei ollut kovin monta... : D Kuorrutteen tein kaakaotomusokerista alkuperäisen ohjeen mukaan, mutta ehkä oikeasta suklaasta (tummasta taikka valkoisesta) valmistettu päällys olisi vielä herkullisempi. Täytyy kokeilla ensi kerralla. : )

Banaanidonitsit (8-12 kpl):

50 g voita
1 dl fariinisokeria
1 muna
2½ dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta
¼ tl kanelia
1 dl maustamatonta jugurttia
1 banaani

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja fariinisokeri. Vatkaa kananmuna joukkoon. Yhdistä jauhot, leivinjauhe ja kaneli keskenään ja siivilöi seos taikinaan. Lisää jugurtti ja soseutettu banaani ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi.

Voitele donitsipellin kolot ja pursota niihin taikinaa, jätä jonkin verran kohoamisvaraa (suunnilleen kolmannes kolojen syvyydestä). Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 14 minuuttia. Kumoa kypsät donitsit jäähtymään. Puhdista pelti, voitele kolot uudelleen ja toista aiempi operaatio lopun taikinan kanssa.

Kuorrute:

3 dl kaakaotomusokeria
2 rkl vettä

Sekoita tomusokerin joukkoon vettä, kunnes saat aikaiseksi sileän ja sopivanpaksuisen tahnan. (Minulla ei tuo 2 rkl riittänyt alkuunkaan, joten lisää vettä tarvittaessa...) Dippaa donitsit kuorrutteeseen ja koristele heti esim. nonparelleilla.

Olipa kerran pieni keskikokoinen ruokabloggaaja. Eräänä kauniina päivänä hän marssi sisään tavaratalon pyöröovista ja lähti päättäväisesti astelemaan kohti kissanruokapuolta, nelijalkaisella ystävällä kun alkoivat muonat olla vähissä. (Lähestulkoon) matkan varrella sattui kuitenkin sijaitsemaan keittiötarvikeosasto. "Ihan pikaisesti vain pyörähdän", tuumasi bloggaaja. Hän ilahtui kovasti löytäessään kiemuravartisia lusikoita, joista voisi tarjoilla näyttävästi vaikkapa vuohenjuustomoussea ja chili-paprikahilloketta Kotiharmin tapaan. Tai ehkä jotakin söpöä ja ihanaista pientä makeaa. Ostoskoriin päätyi myös Roosa nauha -kampanjaa tukeva purkinavaaja ja paketti donitsin kuvilla koristeltuja lautasliinoja; jälkimmäisiä ei bloggaaja millään voinut vastustaa, aikoihan hän leipoa donitseja ihan lähiaikoina ja toki pöytään pitäisi silloin kattaa aiheeseen sopivat servetit.

"Tuiki tärkeitä ostoksia", ajatteli sankarittaremme ja päätti kurvata oitis kassan kautta kissanruokien luokse. Mutta kuinka ollakaan, kivenheiton päässä keittiötarvikeosastolta oli kirjakaupan ovi, joka tuntui seireenin tavoin laulavan ja houkuttelevan luokseen. Sinne siis seuraavaksi. "Äkkiä vain vilkaisen", mutisi bloggaaja mutta ei onnistunut vakuuttamaan edes itseään. Löytyi KakkuHelmen Pian uutuus ja Kinuskikissan esikoisteos ja Svenskin Ullan opuksia ja vaikka mitä muuta, tovi jos toinenkin vierähti kiintoisia kirjoja hypistellessä. Kassaneidin eteen bloggaaja kiikutti lopulta tuoreen Mondon Ruoka&Matka -lehden ja cocktail-kirjasen, joka näytti sisältävän mukavasti myös mocktail-reseptejä eli niitä alkoholittomia versioita. "Hienoja löytöjä", sankaritar oli tyytyväinen. Kun hän vihdoin löysi tiensä ulos kirjapuolelta, kajahti ilmoille kuulutus: ystävällinen miesääni siellä ilmoitti asiakkaille, että kello oli kahdeksan ja tavaratalo näin ollen suljettu. Onneksi toivotti vielä tervetulleeksi uudelleen, ne kissanruoat kun jäivät bloggaajalta ostamatta... Sen pituinen se.

Aaargh, käykö teille muille ikinä näin..?

Nyt kyllä kierrän kaikki keittiötarvikkeita myyvät paikat kaukaa jonkin aikaa, sen lupaan tässä (mutta en määrittele, miten pitkä aika on "jonkin aikaa" ; ). Mitään uutta en tällä hetkellä taida tarvitakaan, kun kaipaamani minimuffaripellit sain juuri lainaksi ja viikonlopun lahjapaketeista löysin mm. silikonisen ruusumuffinivuoan, Muumi-suklaamuotteja ja (jeeee!) keittiövaa'an, josta olinkin jo harvinaisen pitkään ehtinyt haaveilla. Tuli juhlistettua samalla kertaa äitienpäivää ja sitä, että täytin taas kerran 25 vuotta, ja olo oli kyllä lahjavuoren alla kuin jouluna konsanaan. : D Nyt kun vielä taivaasta tupsahtaisi rajattomasti luppoaikaa, jotta ehtisi kokeilemaan kaikkia uusia ihanuuksia...

Tiedättehän mamman marjapiirakan, sen perinteisistä perinteisimmän herkun, jonka täytteessä kohtaavat marjat ja kermaviili? Minulla on tähän asti ollut kyseisen klassikon mentävä aukko leivontasivistyksessä, mutta tällä viikolla sain sen vihdoin ja viimein paikattua. Ainakin melkein. Jääkaapista ei nimittäin löytynyt kermaviiliä mutta sen sijaan kylläkin iso pönikkä turkkilaista jugurttia, joka olisi pian jo ollut parasta ennen. Niinpä päätin kokeilla jugurtin upottamista piirakan täytteeseen, vähän noin niin kuin Hävikistä herkuksi -tempauksen kunniaksi (ja silkasta uteliaisuudesta ja tietysti myös siksi, että en jaksanut lähteä hakemaan sitä puuttunutta kermaviiliä kaupasta ; D). Pohjakin tuli väännettyä vähän säveltäen: mamman marjapiirakan tekeminen alkaa yleensä rasvan ja sokerin vaahdottamisella, mutta tämä on nyt tällainen laiskan leipojan versio, jossa ei sähkövatkainta tarvita laisinkaan. Taikinan pyöräyttämiseen katsoin mallia Kirsiltä, minä vain laitoin piimän sijasta myös pohjaan turkkilaista jugurttia. Lopputulosta voi siis kaiketi hyvin kutsua turkkilaisen mamman marjapiirakaksi, kokeilen sitä perinteisempää versiota joskus toiste. : )

Pohja:

3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1½ dl turkkilaista jugurttia
1½ dl sulatettua voita

Mittaa kaikki kuivat aineet kulhoon ja kääntele sekaisin. Lisää jugurtti ja voisula ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Levitä voidellun piirakkavuoan pohjalle.

Täyte:

1½ dl mustikoita
1½ dl vadelmia
(2-3 tl perunajauhoja)
2 dl turkkilaista jugurttia
1 muna
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Jos käytät pakastemarjoja, kääntele niiden joukkoon pari teelusikallista perunajauhoja nestettä sitomaan. Ripottele marjat taikinan pinnalle. Sekoita turkkilainen jugurtti, muna ja sokerit keskenään ja kaada vuokaan marjojen päälle. Paista piirakkaa 200-asteisen uunin alatasolla noin 30 minuuttia. Tämän herkun myötä:

OIKEIN IHANAA ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄIDEILLE! <3

Popsi popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa... Mahtaneekohan tuo päteä myös raastettuihin ja kakkutaikinaan kätkettyihin juureksiin (ehkä ei?), mutta ainakin porkkanakakun syömisellä on selkeä mielialaa kohottava vaikutus. Lisäksi sen valmistaminen käy urheilusta: käsilihakseni anelivat armoa jo kauan ennen kuin olin saanut raastetuksi taikinaan tarvittavat neljä ja puoli desiä porkkanaa... Nyt siis kaikki joukolla leipomaan, huvin ja urheilun vuoksi ja kansanterveyden edistämiseksi! : D

Tämä herkku on tehty samalla ohjeella kuin taannoiset porkkanamuffinit, ja ihan hyvin tuntui taikina taipuvan myös kakun muotoon. Kuorrutteeseen testasin tällä kertaa sitruunanmakuista rahkaa, kun sitä sattui jääkaapissa olemaan, mutta tavallinen maitorahkakin käy tähän vallan mainiosti. Kakkupohjan voi leipoa jääkaappiin odottamaan jo päivän tai pari ennen tarjoilua, tämä ihanuus vain paranee vähän vanhetessaan (ihan niin kuin naisetkin, terv. nimim. Synttäripäivä lähestyy uhkaavasti ; )!

Pähkinäinen porkkanakakku:

4½ dl porkkanaraastetta
3 munaa
3 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1½ tl kanelia
2 tl inkivääriä
80 g hasselpähkinärouhetta
1½ dl rypsiöljyä

Kuori ja raasta porkkanat. Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä jauhot, leivinjauhe, mausteet ja pähkinärouhe keskenään ja lisää seos vaahdon joukkoon. Lisää lopuksi vielä öljy ja porkkanaraaste ja sekoita sen verran, että taikinasta tulee tasaista. Vuoraa irtopohjavuoan (halkaisija 24-26 cm) pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Kaada taikina vuokaan ja kypsennä 175-asteisen uunin alatasolla noin 40 minuuttia.

Kuorrute:

200 g maustamatonta tuorejuustoa
200 g sitruunarahkaa (Valio)
½ dl (tai oman maun mukaan) tomusokeria
2 rkl sitruunan mehua

Mittaa kaikki ainekset kulhoon ja sekoita tasaiseksi kuorrutteeksi. Levitä jäähtyneen kakun päälle. Koristele haluamallasi tavalla, esim. pähkinärouhe, tuoreet mansikat tai marsipaaniporkkanat käyvät hyvin kakkua kaunistamaan.

Jos perjantait on varattu pizzalle, niin maanantai taas on mitä mainioin makkarasapuskapäivä. : ) Tähän kivaan Pirkka-reseptiin törmäsin, kun surffailin netissä miettien, mihin voisin upottaa mangochutneyta, jota oli jääkaapissa melkein täysi purkillinen täytettyjen munanpuolikkaiden jäljiltä. Tuo couscous sopisi varmaan hyvin myös kanan kaveriksi, ja sen verran maukasta siitä tuli, että toimisi epäilemättä kasvisruokanakin ihan semmoisenaan tai vaikkapa fetan kanssa tarjoiltuna. Tämä on jälleen niitä ruokia, joita voin lämpimästi suositella kokeilemaan. Hyvää kuin mikä!



Couscous-makkarapannu

3 porkkanaa
1 sipuli
2 lehtisellerin vartta
1 lenkkimakkara
1 rkl öljyä
6 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2½ dl couscousia
1 tl rakuunaa
½ tl kanelia
mustapippurirouhetta
1 dl mangochutneyta

Leikkaa kuoritut porkkanat suikaleiksi, silppua sipuli, viipaloi lehtisellerin varret ja lenkkimakkara. Kuumenna öljy paistokasarissa ja kuullota porkkanat, sipulit ja sellerit. Lisää kasariin vesi ja kasvisliemikuutio ja anna ruoan kiehua hiljalleen kannen alla viitisen minuuttia. Ruskista makkaraviipaleet paistinpannulla.

Lisää kasariin couscous, sekoita hyvin ja siirrä pois kuumalta levyltä. Jätä kannen alle hautumaan pariksi minuutiksi. Mausta couscous rakuunalla, kanelilla, pippurilla ja mangochutneylla. Kumoa couscous keoksi keskelle tarjoiluvatia ja asettele sen ympärille makkaraviipaleet. Koristele halutessasi lehtisellerin lehdillä.

Jos vei jäätelösooda monen ajatukset lapsuuteen ja menneisiin vuosikymmeniin, niin saman tekevät varmasti myös nostalgiset mokkapalat. Niillä herkuteltiin silloin joskus, kun kesätkin olivat vielä pitkiä ja lämpimiä... : ) Muutama vuosi on tainnut vierähtää siitä kun viimeksi leivoin mokkapaloja, mutta nyt innostuin, kun löysin Herkkusuulta mainion idean puolittaa ohje ja paistaa pohja uunipellin sijaan piirakkavuoassa. Tosi käteviä tämmöiset vähän pienemmät annokset silloin, kun pakastin on jo muutenkin täynnä eikä ole kokonaista komppaniaa ruokittavana. : ) Tykkäsin tästä piirakasta kovasti, pohjasta tuli mahtavan pehmeä ja mehevä ja kuorrutekerroksesta juuri sopivan paksu. Kokeilkaahan ihmeessä vaikka viikonlopun herkuksi, jos ei resepti ole jo ennestään tuttu!



Pohja:

1¼ dl vettä
100 g margariinia
2 rkl kaakaojauhetta
½ tl suolaa
2½ dl vehnäjauhoja
2½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl soodaa
½ dl Bulgarian jugurttia tai piimää
1 muna

Kiehauta kattilassa vesi, margariini, kaakaojauhe ja suola. Jätä jäähtymään. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja kaada niiden joukkoon jäähtynyt margariiniseos. Lisää jugurtti ja kananmuna ja sekoita taikina tasaiseksi, vältä turhaa vaivaamista. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan ja kypsennä 200-asteisen uunin alatasolla noin 20 minuuttia.

Kuorrute:

4 dl tomusokeria
3 rkl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
60 g voita tai margariinia
5 rkl vahvaa kahvia

Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita joukkoon sulatettu rasva ja kuuma kahvi. Lisää tarvittaessa kahvia tai tomusokeria, jotta kuorrutteesta tulee sopivan paksua. Levitä kuorrute jäähtyneen piirakkapohjan päälle ja koristele heti nonparelleilla.

Vapunaattona ohjelmassa oli jälleen upporasvassa kypsentämistä, kun iski vallan vastustamaton halu päästä rouskuttamaan rosetteja. Aiemmin olen tehnyt näitä ihanuuksia vähän erilaisella ohjeella, mutta tällä kertaa otin kokeiltavaksi Myllyn Parhaan reseptin, jossa maito on korvattu simalla. Äärimmäisen kätevää, jos herkuttelijoiden joukossa on laktoosi-intoleranssista tai maitoallergiasta kärsiviä (tai jos maito on varkain päässyt loppumaan jääkaapista)! Rosetteja rupesi katoamaan parempiin suihin jo kesken paistourakan, mutta mikäli nyt pysyin laskuissa mukana, niin taikinamäärä riitti tällä kertaa 46 kappaleeseen. Hellan ääressä vierähti siis tovi jos toinenkin, mutta kyllä se oli sen arvoista. On ne vain niiiiiiiiiin hyviä! : P

OIKEIN ILOISTA VAPPUA KAIKILLE ja napatkaahan tästä maistiainen mukaan:



Simarosetit (noin 40 kpl)

2 munaa
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1½ dl simaa
1½-2 dl vehnäjauhoja

Paistamiseen:

rypsiöljyä

Pinnalle:

tomusokeria

Riko kananmunat kulhoon ja sekoita kevyesti joukkoon sokeri ja vaniljasokeri. Lisää sima ja vehnäjauhot ja vatkaa taikina tasaiseksi. (Alkuperäisessä reseptissä jauhojen määrä oli 1½ dl, mutta minä päädyin holauttamaan taikinaan vielä ylimääräiset puoli desiä sen jälkeen, kun kolme ensimmäistä rosettia olivat menneet kypsennysvaiheessa pipariksi. Vika saattoi toki piillä myös öljyn lämpötilassa tai tähtien asennossa tai jossakin muussa, mutta jauhojen lisäämisen jälkeen alkoi joka tapauksessa lyyti kirjoittaa. : )

Lämmitä rasva pienehkössä kattilassa tai valurautapadassa noin 180-asteiseksi, samaan tapaan kuin vaikkapa munkkeja paistettaessa. Kuumenna öljyssä ensin pelkkä rosettirauta. Valuta ylimääräinen öljy pois kattilan päällä ja kasta sitten kuuma rauta taikinaan; varo taikinan joutumista raudan yläosaan, koska silloin valmis rosetti on vaikeampi irrottaa. Upota rauta taikinoineen öljyyn, paista rosetti kullankeltaiseksi ja nosta sitten talouspaperilla peitetylle lautaselle valumaan. Rosetin irtoamista raudasta voit tarvittaessa varovasti avittaa ruokaveitsellä. Kuumenna rauta uudelleen kattilassa ennen seuraavan rosetin paistamista ja jatka näin, kunnes koko taikina on käytetty. Sihtaa jäähtyneiden rosettien pinnalle tomusokeria ja herkuttele vappujuoman kera.

Nyt se kuulkaas löytyi, jälkkärien jälkkäri! Meillä vietettiin eilen grillikauden avajaisia aurinkoisessa säässä ja hyvässä seurassa. Oli possua, kanaa, maissia, kesäkurpitsaa, halloumia, juustolla täytettyjä ja pekoniin kääräistyjä herkkusieniä, välijälkiruokana kahvia ja valkosuklaamutakakkua. Ja sitten tämä uusi ihastukseni, lemon posset. Rakkautta ensilusikallisella! Jaksan vieläkin ihmetellä, miten voi niin vähistä aineksista saada jotakin niin mahtavaa aikaiseksi. Kirpeää ja makeaa, kevyttä ja täyteläistä, samettisen suloista. Minä törmäsin lemon possetiin ensimmäisen kerran pari viikkoa sitten Nannan blogissa (eli iso kiitos sinne vinkistä!), alta löytyvän reseptin nappasin Glorian ruoka&viini -lehdestä. Kokeilkaa tekin ja ihastukaa!



Lemon posset (4 annosta)

4 dl kuohukermaa
1½ dl sokeria
1 dl sitruunan mehua

Purista sitruunoista mehu ja tarvittaessa siivilöi se. Mittaa kerma ja sokeri pieneen kattilaan. Kuumenna koko ajan sekoittaen kiehuvaksi ja keitä sitten keskilämmöllä kolmisen minuuttia, edelleen hämmennellen. Nosta kattila pois liedeltä ja sekoita sitruunan mehu joukkoon. Kaada seos neljään pieneen lasiin, peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään vähintään kolmeksi tunniksi. Koristele annokset ennen tarjoilua tuoreilla vadelmilla ja sitruunamelissan lehdillä. Vadelmien tilalle käyvät mainiosti monet muutkin marjat tai hedelmät - ja jos haluat tarjota jälkiruoan oikein perinteiseen tyyliin, niin loihdi lemon possetin seuraksi vielä mureita pikkuleipiä.

Itse olen kovasti tykästynyt rosetteihin, mutta täytyy kai sitä vappuna munkkejakin paistella ja maistella. Sopivaa ohjetta etsiessäni tuli vastaan pilvin pimein yltiöhoukuttelevia vaihtoehtoja vaan kaikista kovimmin kolahti tämä pienten munkkipalleroiden resepti, jossa taikinaan sujautetaan rahkaa ja kohotusaineena käytetään hiivan sijasta leivinjauhetta. Ohjeen nappasin Valion sivuilta, missä nämä oli nimetty delimunkeiksi. Minä olen tottunut kutsumaan tämmöisiä herkkupallukoita namimunkeiksi - ja melkoisen nameja näistä kyllä tulikin, slurps! : P Ennen tositoimiin ryhtymistä kannattaa lukaista Maku-lehden sivuilta munkinpaistajan muistilista, jos upporasvassa kypsentäminen ei ole ihan tuttua kauraa.



Namimunkit (24 kpl):

2 munaa
½ dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
½ dl juoksevaa margariinia
200 g sitruunarahkaa (Valio)

Keittämiseen:

noin 1 l rypsiöljyä (määrä riippuu kattilan koosta)

Pinnalle:

hienoa sokeria

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita juokseva rasva sitruunarahkan joukkoon. Lisää kumpikin seos muna-sokerivaahtoon, sekoita taikina tasaiseksi ja jätä turpoamaan noin vartiksi.

Jaa taikina kolmeen osaan ja kukin niistä vielä kahdeksaan osaan. Pyörittele osaset pieniksi pulliksi, jauhota käsiä tarvittaessa. Kuumenna öljy padassa tai paksupohjaisessa kattilassa. Öljy on sopivan kuumaa eli 170-180-asteista, kun vaalea leipäpala ruskistuu siinä kauniisti suunnilleen minuutissa. Itselläni ei sattunut olemaan leipää kaapissa laisinkaan, joten yksi palleropolo sai toimia koekaniinina. Vähän pääsi testikappale kärähtämään eli kyllä kannatti ensin kokeilla yhdellä. : ) Varo siis kuumentamasta öljyä liikaa, koska tällöin munkit helposti palavat pinnalta ja jäävät sisältä raaoiksi.

Kypsennä öljyssä muutama munkki kerrallaan ja tarpeen mukaan käännä niitä paiston puolivälissä; suurin osa palleroista näytti kyllä kääntyilevän kattilassa itsestään. Nosta kypsät munkit reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan ja sokeroi ne lämpiminä. Herkuttele siman tai vaikkapa hujauksessa valmistuvan simajuoman kanssa.

Monenmoisia simareseptejä ennätin jo vilkuilla sillä silmällä, mutta sitten törmäsin tähän Valion pikasimaohjeeseen. Ei pullotusurakkaa, ei monen päivän odottelua, ei turvonneita rusinoita killumassa pullossa eikä pelkoa niiden päätymisestä rusinakammoisen lasiin - tätä oli siis ehdottomasti testattava! : D Myönnettäköön, että ei lopputulos nyt ihan autenttiselta simalta maistunut, mutta väri ainakin oli tismalleen oikea ja makukin miellyttävä tuttavuus. Tätä saatan hyvinkin tehdä uudestaan kesällä, jonkin aurinkoisen ja laiskanletkeän hellepäivän virkistykseksi. Eläköön vartissa valmistuvat herkut! : )



Sima vartissa (4 annosta)

4 dl omenatäysmehua
3 rkl sitruunamehua
4 rkl siirappia
1 mm (=maustemitallinen) inkivääriä
2 dl sitruunalimsaa, esim. Sprite
2 dl kivennäisvettä

Mittaa kannuun omenamehu, sitruunasta puristettu mehu, siirappi ja inkivääri. Sekoita ja anna maustua 5-10 minuuttia. Lisää kylmä limsa ja kivennäisvesi.

Ihan ensin se tärkein ja kiinnostavin juttu eli arvonnan voittaja! : ) Onnettaren virkaa sai jälleen toimittaa vanha tuttu satunnaislukugeneraattori, joka hetken mietittyään päätyi palkitsemaan kommentoijan numero 18. Makoisan vapun takaava donitsipelti lähtee siis Kanelikorvien Annukan keittiöön, onnea! Ja kiitoksia myös kaikille muille osallistujille, kannustavaa palautetta tuli kovasti ja muutamia hyviä cocktailpalavinkkejäkin, joihin varmastikin palaan tässä lähikuukausina. Ja sitten arvonta-asioista ruokahommiin...

Nimittäin Ruokahommien Janna oli pari päivää sitten laatinut niin vakuuttavan myyntipuheen leipomalleen suklaamoussekakulle, että en millään malttanut olla kokeilematta reseptiä saman tien. Herkkusuu mikä herkkusuu... : ) Täytteeseen on tarkoitus käyttää jotakin oikein laadukasta tummaa suklaata, vähintään 70-prosenttista. Itse olen aina ollut enempi fazerinsinis-ihmisiä enkä ole ihan tottunut moisiin kaakaopitoisuuksiin, joten sujautin kakkuun varmuuden vuoksi ripauksen enemmän sokeria kuin Jannan ohjeessa oli mainittu. Heti ensimmäisen maistelukierroksen jälkeen totesin, että reilumminkin olisin lisämakeutusta voinut laittaa taikka vaihtaa suklaan sittenkin aavistuksen miedompaan varianttiin. Mutta makuasioitahan nämä ovat; ken rakastaa tummaa suklaata, niin luultavasti ihastuu myös tähän kaakkuun. Ja tuo pähkinäinen pohja oli kerrassaan loistava idea, kivaa vaihtelua niille ainaisille keksiviritelmille!

Pari pientä muutosta tein mallina käyttämääni ohjeeseen, joka löytyy täältä; alla siis oma versioni. Tähän mousseherkkuun ei tarvita liivatetta lainkaan ja myös keliaakikoille kakku on sopiva, kunhan vain muistaa varmistua suklaan gluteenittomuudesta. Kakun makujen seuraksi sopivat mainiosti tuoreet vadelmat tai mansikat - ja kupponen hyvää kahvia, totta kai!



Pohja:

140 g (noin 3½ dl) hasselpähkinäjauhetta
1½ rkl ruokosokeria
50 g voita

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla (käyttämäni vuoka oli halkaisijaltaan 23 cm). Yhdistä hasselpähkinäjauhe ja ruokosokeri keskenään ja lisää joukkoon sulatettu voi. Levitä seos tasaiseksi kerrokseksi vuoan pohjalle ja paista 225-asteisessa uunissa noin viisi minuuttia.   

Täyte:

300 g tummaa suklaata (70%)
3 dl kuohukermaa
4 munaa
200 g Philadelphia-tuorejuustoa
2 rkl vaniljasokeria
1 rkl ruokosokeria

Sulata suklaa. Vatkaa kerma vaahdoksi. Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin ja sekoita keltuaisten joukkoon tuorejuusto ja sokerit. Lisää sulaan suklaaseen ensin kermavaahto pienissä erissä ja sen jälkeen keltuais-juustoseos. Lopuksi vaahdota valkuaiset ja kääntele vaahto varovasti täytteen joukkoon. Kaada täyte pohjan päälle ja anna kakun vetäytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Koristele haluamallasi tavalla; minun kakkuni päälle liihotteli kesäinen vohveliperhonen mansikkalohkojen kaveriksi. Vähän olisin kermavaahtoakin kaivannut suklaan karvasta makua pehmentämään, mutta en sitten millään jaksanut enää ruveta vatkauspuuhiin... : )

Iihhahhaa, Primadonnan hevonen on vihdoin ja viimein laukannut kauppoihin! Muki tarttui mukaan perjantain ostosreissulla, ja eilen mies toi fetanhakumatkalta tuliaisiksi vielä saman sarjan kulhon plus pari kimppua ruusuja. (Kiitos! <3) Viikonloppu on siis ainakin tähän asti sujunut varsin mukavissa merkeissä, ei valittamista. : ) Nämä heppa-astiat ovat kesän 2012 sesonkituotteita ja minun mielestäni paljon nätimpiä kuin ne aiempien vuosien raidalliset mallit. Viehättävä aihe ja todella kiva värimaailma, tykkään! Tässäpä se, ihan uus ihanuus:



Esittelenpä nyt samaan syssyyn pari muutakin Muumi-hankintaa tältä vuodelta, kun en ole aiemmin tullut näitä blogiin laittaneeksi. Hurraa!-muki on suunniteltu Helsingin designpääkaupunkivuoden kunniaksi ja se on tuotannossa vain kuluvan vuoden ajan. Näitä juhlatuotteita ei ihan joka marketin hyllyiltä löydy vaan myyntiä hoitavat Iittalan omien pisteiden lisäksi viralliset WDC-yhteistyökumppanit (Stocka, HOK-Elanto, Blue1 ja Viking Line). Muumilaakson väki karkeloimassa metsän puiden alla, oih miten söpöä!



Ja sitten vielä Mymmelin äiti lapsikatraansa kanssa. Varsin mainio tapaus tämäkin, eikö totta? Jää nähtäväksi, millainen marja- ja sienisato tänä vuonna saadaan, mutta ainakin mukisato vaikuttaa todella todella hyvältä! : D Donitsipellin arvontaan osallistunut Ninni ehdotti, että voisin joskus esitellä Muumi-kokoelmiani kuvapostauksen muodossa. Vajaat neljä vuotta sitten nappasin siihen mennessä kertyneistä aarteista ryhmäkuvan, mutta onhan noita mukeja "jokunen" tullut lisää sen jälkeen... Sujautan siis idean korvan taakse hautumaan ja palaan muumimaisiin asioihin taas joskus tuonnempana. Sitä ennen on kuitenkin luvassa vappuherkkuja - ja sen edellä mainitun arvonnan voittajakin ratkeaa piakkoin! Elämme jännittäviä aikoja. : )

Jääkaapissa lymyili avattu Sprite-pullo laiskan naisen simaprojektin jäljiltä (tästä lisää lähipäivinä) ja siitäpä se ajatus sitten lähti. Mieleen pälkähti muistikuva jostakin parinkymmenen vuoden takaa, kun yläasteen kotitaloustunnilla tehtiin hauskaa sihijuomaa limusta ja jäätelöstä. Pieni hetki googlettelua ja selvisi herkun virallinenkin nimi: jäätelösooda. Minulle tuo alla esitelty makuyhdistemä on se aito ja alkuperäinen, mutta tätähän on tosi helppo muutella mielensä mukaan. Täytyypi sitten tulevan kesän hellepäivinä testailla erilaisia versioita. : )



Jäätelösooda

vadelmia
vaniljajäätelöä
sitruunalimsaa (Sprite tai vastaava)

Lusikoi korkean lasin pohjalle tuoreita vadelmia; myös kohmeiset pakastemarjat käyvät hyvin, jos vain ovat kotimaisia. Pyöräytä päälle pallo jäätelöä ja kaada sitten lasi täyteen limsaa varoen, ettei juoma kuohu yli reunojen. Lapset varmasti mielellään lisäävät limsan omaan annokseensa ihan itse, hauskaa kuin mikä! : ) Nautiskele pitkävartisen lusikan ja pillin avulla.

Pssst, vielä ehtii osallistua arvontaan!

Käsi ylös kaikki, jotka eivät selviydy reissusta Ruotsin-laivalla syömättä vähintään yhtä katkarapuleipää! Itsehän olen lievästi merenelävärajoitteinen (aiheesta lisää edellisen katkispostauksen yhteydessä), mutta kun perheen miesjäsen ja kissa niistä aina vain tykkäävät, niin taas tarttui pussillinen rapusia mukaan kauppareissulta. Tällä kertaa väsäsin tällaisen klassisen leivän, jossa ainekset ovat melko pitkälle samat kuin niissä laivojen vastaavissa. Merelliset versiot tosin voidellaan ymmärtääkseni ihan vain margariinilla, mutta minä kun tykkään tunkea tuota ruohosipulituorejuustoa joka paikkaan, niin tulihan sitä tietysti näihinkin. Alla vain luettelo tarvittavista aineksista; mitään en leipiä kasatessani tullut mitanneeksi, joten määrät voipi kukin kotikokki vetäistä omasta hatustaan, ihan fiilispohjalta. : )



Klassiset katkarapuleivät

katkarapuja (pakaste)
kovaksi keitettyjä munia
kurkkua
tomaatteja
isoja paahtoleipäviipaleita
ruohosipulituorejuustoa
majoneesia
salaatinlehtiä
mustapippuria
tuoretta tilliä
sitruunaa

Sulata katkaravut pakkauksen ohjeen mukaisesti ja valuta lävikössä ylimääräiset nesteet pois. Siivuta keitetyt ja jäähtyneet kananmunat, viipaloi kurkku ja tomaatit; meidän lähikaupassamme on nyt ollut älyttömän maukkaita pisaratomaatteja, joten itse käytin tällä kertaa niitä. Voitele leipäviipaleet tuorejuustolla ja levitä päälle majoneesia. Asettele leiville salaatinlehtiä ja niiden päälle haluamasi määrä kananmunaa, kurkkua ja tomaattia. Nostele kruunuksi reilu keko katkarapuja, rouhaise pinnalle mustapippuria myllystä ja koristele koko komeus muutamalla tillinoksalla. Tarjoa leivät sitruunanlohkon kanssa.

PS. Kokeilkaapa sanoa "katkispostauksen" useamman kerran peräkkäin mahdollisimman nopeasti. Tuntuu toimivan vähän samalla tavalla kuin mustan kissan paksut posket. : D

Ja jos vastasit myöntävästi, niin haluaisitkos ehkä pyöräyttää taikinan ihan itse ja kypsentää uudenkarheassa donitsivuoassa? Mikäli et moista kapistusta vielä omista, niin ei huolta: nyt voit saada sellaisen omaksesi! Eli jättämällä jonkinmoisen kommentin tähän kirjoitukseen pääset osallistumaan ARVONTAAN, jossa joku onnekas voittaa Iloleipurin uutuustuotteen, kuuden kolon donitsipellin. Pellin mukana tulee resepti sitruunaisiin donitseihin, mutta tuo kuvassa komeileva hedelmä ei kumminkaan kuulu palkintoon... ; D



Muistathan kommentoinnin yhteydessä ilmoittaa sähköpostiosoitteesi (näkyy ainoastaan minulle) ja/tai mahdollisen oman blogisi osoitteen, jotta voittajaa ei sitten aikanaan tarvitse metsästää kissojen, koirien sun muiden otusten kanssa. Sana on tällä kertaa vapaa, mutta risuja, ruusuja ja kehitysehdotuksia blogin parantamiseksi saa toki aina antaa. Ja jos joku sattuu tietämään ihan loistavia tai vähintäänkin kokeilemisen arvoisia makeiden tai suolaisten cocktailpalojen ohjeita, niin otan vihjeitä erittäin mielelläni vastaan joko linkkivinkin tai kommenttikenttään kirjoitetun reseptin muodossa! Arvonta-aika päättyy tämän viikon sunnuntaina eli 22.4.2012 klo 19.00. Sitten vain kaikki arpalipukkeita lunastamaan, toivotan onnea kisaan! : )

Meidän poppoo vietti pääsiäispyhät lumisissa kesämökkimaisemissa. Autoon pakattiin puoli omaisuutta, kissa, pikkumies ja ratin taakse se vähän isompi, mutta tietokone nettiyhteyksineen jäi Ouluun kotia vahtimaan. Reissu tiesi siis meikäläiselle neljän päivän vieroituskuuria ruokablogeista, kääk! Perillä onneksi selvisi, että hätä ei ollutkaan tämän näköinen: kaapista löytyi ilokseni pari mökille tuotua keittokirjaa ja vino pino vanhoja Yhteishyvän ruokaliitteitä, joten sain kuin sainkin viettää osan pääsiäisestä nenä kiinni resepteissä. : ) Eräästä neljän vuoden takaisesta Yhteishyvästä bongasin ohjeen nopeasti valmistuvaan karkkivaahtoon, jota piti oitis päästä kokeilemaan. Täytyy sanoa, että oli oikein onnistunut kokeilu. : P Tähän voisi varmaan hyvin käyttää myös Amerikan pastilleja, jos ei tuo niiden ranskalaisserkkujen piparminttuinen maku oikein miellytä.



Karkkivaahto

1 dl ranskalaisia pastilleja
2½ dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
½ dl suklaakastiketta
1 banaani

Rouhi pastillit karkeaksi rouheeksi. (Minä käytin tarkoitukseen pakastepussia ja puista lihanuijaa, mutta toki homma hoituu myös terävän veitsen avulla, jos vain aikaa ja kärsivällisyyttä riittää...) Vatkaa vaniljakastike napakaksi vaahdoksi ja lisää sekaan suklaakastike. Kääntele joukkoon paloiteltu banaani ja pastillirouhe ja nosta sitten vaahto hetkeksi jääkaappiin vetäytymään. Jaa jälkkärikippoihin ja koristele kukin annos muutamalla pastillilla.

Taas olisi (sika)helppoa reseptiä tarjolla, olkaapa hyvät! Täällä ollaan jo solahdettu leppoisiin pääsiäistunnelmiin ja kokkauksetkin ovat vähän sen mukaisia: sieltä luikitaan, missä aita näyttää matalimmalta. Katsotaan sitten pyhien jälkeen, josko sitä jaksaisi vaihteeksi loihtia jotakin astetta mutkikkaampaa. : ) Merjan blogia taannoin tutkaillessani törmäsin näihin kivoihin pääsiäisleivoksiin, jotka ehtii varmasti kiireisempikin kotileipuri pyöräyttämään. Kyllä nuo valmistaikinat vaan ovat käteviä! 



Helpot pääsiäisleivokset (10 kpl)

500 g pakastevoitaikinalevyjä
200 g vaniljarahkaa (Valio)
pari säilykepersikan puolikasta
tomusokeria
pääsiäisnamuja

Nosta voitaikinalevyt leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Leikkaa hieman sulaneet levyt kahtia neliöiksi ja levitä kunkin taikinaruudun keskelle vaniljarahkaa, suunnilleen ruokalusikallinen per leivos. Aseta päälle persikanviipale. Kypsennä 200-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Siivilöi jäähtyneiden leivosten päälle tomusokeria ja koristele värikkäillä pääsiäisnamuilla.

Ja lisää mämmiä kehiin, ei tunnu missään! Muistaakseni en ole ikinä aiemmin käyttänyt mämmiä ruoanlaitossa, mutta pitihän uteliaan ihmisen tietysti sitäkin päästä kokeilemaan. Näiden lihapullien reseptin löysin samasta paikasta kuin viime viikolla tekemieni pikkuleipien eli Kymppi-Maukkaiden nettisivuilta. Ihan jännältä maistuvia palleroita sai ohjeella aikaiseksi, maltaisia ja kivasti makeita. Jostakin kumman syystä mausta tuli minulle ensin mieleen maksalaatikko (!), joten puolukat joko sellaisenaan taikka survoksena sopivat pyöryköiden kylkeen kuin nenä päähän. Lisukkeeksi vielä maustekurkkuviipaleita ja pari kauhallista perunamuusia, ja oiva arkiruoka-annos on valmis!



Maltaiset lihapyörykät

½ dl korppujauhoja
1 dl kermaa
1 sipuli
400 g jauhelihaa
1 dl mämmiä
mustapippuria
suolaa

Mittaa korppujauhot ja kerma kulhoon, sekoita ja jätä turpoamaan noin 10 minuutiksi. Hienonna sipuli; halutessasi voit kuullottaa sipulisilppua pannulla öljytilkassa tai kypsentää sitä hetken aikaa mikrossa, minä laitoin sipulin taikinaan tällä kertaa ihan semmoisenaan. Lisää sipuli ja kaikki loput ainekset kulhoon ja sekoita tasaiseksi massaksi. Muotoile taikinasta pyöryköitä leivinpaperilla peitetylle uunipellille ja paista 225-asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Aprillipäivän jälkkäriksi tein paistettuja munia, tai siis "paistettuja munia". Pikkuisen olisi tehnyt mieli kuvausta varten pilkkoa lautasen reunalle kurkkua ja tomaattia ja laittaa aterimiksi haarukka ja veitsi, taka-alalle ehkä pippurimylly häämöttämään - josko joku vaikka olisi mennyt lankaan..? : D Tosiasiassa kyseessä on siis pääsiäiseen sopiva rahkajälkiruoka, joten päädyin sitten kumminkin marssittamaan rekvisiitaksi pienen tipuarmeijan. Tällä kertaa valitsin valkosuklaa-limerahkan makua antamaan, mutta ehkä tavallisella maitorahkalla olisi lopputulos ollut vähän raikkaampi. Ihan syötävää tosin tuli tästäkin kokeiluerästä. : )



"Paistetut munat"

2 dl kuohukermaa
1 tl sokeria
2 tl vaniljasokeria
200 g valkosuklaa-limerahkaa (Valio)
säilykepersikan puolikkaita

Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta sokereilla ja sekoita joukkoon rahka. Jaa rahkaseos lautasille tai jälkkärikippoihin ja asettele kuhunkin annokseen persikanpuolikas keltuaiseksi. Syö iloisin mielin, keväästä nauttien. : )

Täytetyt kananmunat ovat oiva alkuruoka pääsiäisaterialle, ja ne sopivat loistavasti myös osaksi buttetpöydän tarjoiluja vaikkapa tulevissa kevään juhlissa. Alla oleva resepti on peräisin eräältä työväenopiston kokkauskurssilta, jolle tieni vei joskus vuosia sitten. Lisäopetus ruoanlaitossa ei kyllä olisi pahitteeksi - vaikka oppiihan sitä tietysti itsekseen kokeilemallakin (eli kantapään kautta...) ja ehkä jotakin myös eri maiden MasterChefejä sun muita alan ohjelmia telkkarista toljottaessa. : D Tällaisissa munanpuolikkaissa ei onneksi ole juurikaan epäonnistumisen vaaraa, helppoja mutta ah niin herkullisia! Täytteitäkin on helppo varioida omien makumieltymysten mukaan, tosin itse olen jämähtänyt tähän yhteen varsin hyväksi havaittuun versioon. : ) Suosittelen!



Täytetyt munanpuolikkaat

6 munaa
nippu ruohosipulia
2 rkl mangochutneyta
3 rkl ranskankermaa tai smetanaa
½ rkl currya
pari tippaa tabascoa
ripaus suolaa

Keitä kananmunat koviksi. Kuori jäähtyneet munat, halkaise pitkittäin ja erota niistä keltuaiset pieneen kulhoon. Hienonna ruohosipuli (säästä muutama varsi koristelua varten) ja mangochutneyn mahdolliset sattumat. Mittaa ranskankerma/smetana, mangochutney ja mausteet keltuaisten joukkoon ja sekoita tasaiseksi tahnaksi. Kääntele lopuksi joukkoon ruohosipulisilppu. Lusikoi täyte munanpuolikkaiden päälle ja leikkaa koristeeksi pätkiä ruohosipulista.